Tunnelma on tosiaan juuri samanlainen, kuin tuon biisin kautta varmsti jokaisella. Olo on hurjan haikea kaiken tämän säädön keskellä, eikä mikään tunnu helpottavan.
Viime postauksesta on tosiaan vierähtänyt tovi, mutta syykin on lähes täydellinen - äiti otti koneen pois. Se vissiin hieman hermostui, sillä tein itselleni huulikorun. Kyllä, luit oikein - tein itse itselleni lävistyksen huuleen. Ei siitä sen enempää, ei ketään luultavasti edes kiinnosta lukea, kuinka jaarittelen asiasta. Sen verran sanon, että ei sattunut, verta ei niinkään edes tullut, kyllä huuleni turposi, mutta kaikki on nyt kunnossa. Ja ei, erikä ei tulehtunut, vaikka kipeä olikin.
Eli siinä siis syy, miksi en ole käynyt täälläkään suunnalla pitkään aikaan. Toki olisin voinut viime viikonloppuna Sodankylässä ollessani kirjoitella tänne jotain, mutten halunnut varata heidän tietokonettaan niin pitkäksi aikaa.
Olin tosiaan Sodankylässä viime viikonloppuna, sillä isäpuoleni Jukka lähti sinne suunnille. Pääsin siis mukaan ja näin Tuuliaa (Jukan siskontyttöä) pitkästä aikaa. Ehdittiinhän me siinä viettää aikaa neljä päivää, mikä olikin juuri sopiva aika. Sopivalla tarkoitan sitä, että meistä tuli taas astetta läheisempiä, mikä on todella hyvä juttu. Tässä odottelen sitten sitä päivää, kun Tuulia ilmoittaa tulevansa puolestaan Kalajoen suunnille.
Minä, Elli ja Toni katsomassa ystävyysottelua jäähallilla. Oppilaat vastaan poliisit, oppilaat vei.
Mitään sen kummempaa ei ole mun elämässä tämän noin kuukauden aikana tapahtunut. Suunnitteilla on myös jonkinnäköinen videopostaus tätäkin blogia piristämään, mutten vielä ole varma, minkä postauksen teen vai teenkö ollenkaan. Riippuu aivan ajastani ja inspiraatiosta.
♥: Iida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti