Fiksusti tyhmä ja toisinpäin

Jos totta puhutaan, olin ihan unohtanut tämänkin hässäkän, pari päivää sitten bongasin Bloggerin napin suosikkipalkistani ja siitä lähtien oon tunnin per päivä tuijottanut tyhjää tekstiosiota ja miettinyt, mitä tänne kirjoittaisin. No, sen verran voin sanoa, etten vieläkään keksinyt. Kunhan puran ajatuksiani.

Jotenkin tyhjä, mitäänsanomaton fiilis tällä hetkellä, vaikka loma onkin. En vaan tunne oloani vapaaksi koulun ikuisesta puurtamisesta, johon ei vain näy loppua. Aloitin siis kymppiluokan. Turhaa, sama ku pitäis välivuoden juu näin ne mun jotku kaveritkin sanoo. Kympissä on kuitenkin hyvät puolensa. Kuusi lisäpistettä plus paremman keskiarvon pisteet. Ylimääräinen vuosi aikaa miettiä, mitä sitä haluaakaan tehdä. Saa paremman käsityksen asioista. Ei todellakaan mikään turha paikka. Lisäksi, ei mitään kustannuksia, joita kuusitoistavuotias ei voisi itse maksaa. Olen lähempänä 17 vuoden ikää, eli opintotuki alkaa mullakin pian.

Kuluneiden kuukausien aikana mun käsitys hyvästä kaverista on muuttunut suuresti. Oon löytänyt lähelleni sellaisia ystäviä, joita oikeasti tarvitsen. En enää tuhlaa aikaani turhiin ihmisiin. Haluan kehittää niin voimakkaan siteen sellaisiin ihmisiin, jotka haluan tuntea vielä vanhana ja harmaantuneenakin.



Mun viimeisimmän TET-työpaikan pomo lausui juuri oikeat sanat "Susta on tullut jotenkin hyökkäävämpi! Et sä viime vuonna tuollainen ollut." Niin, en ollut en. Olin se pirteä, kiltti tyttö. En sanonut kellekään vastaan, en tehnyt mitään mikä saisi juorut liikkeelle. Nykyisin varjelen itseäni ja oma psyykkistä hyvinvointiani niin tarkasti, etten varmasti vajoa taas samaan tilanteeseen, jossa olin 2012 syksynä. En halua lisää arpia, en fyysisiä enkä henkisiä. Olen kyllästynyt olemaan se sätkynukke, jota kaikki luulevat voivansa pompottaa miten haluaa. Olen oman itseni herra, en kuuntele kenenkään käskyjä.

"No miksi helvetissä olit sitten sellainen?"

Siksi, etten uskaltanut olla oma itseni. Halusin vaikuttaa pirteämmältä, sellaiselta, jota kohtaan voi käyttäytyä miten haluaa. Jälkimmäisen syytä en itsekään tiedä, ehkä en halunnut menettää niitä vähäisiä kavereita joita mulla oli. Nykyisin.. nyt mulla on enää muutama, oikeasti hyvä ystävä, joihin voin luottaa ja joiden seurassa uskallan olla oikeasti oma, hiljainen ja rauhallinen itseni. Tietenkin mullakin on niitä hetkiä, jolloin haluan olla lapsellinen ja tyhmä, mutta silti.. En ole mikään jokaikinen viikonloppu ryyppäävä, rasavilli teini. Oon mielestäni vahva, rauhallinen, astetta aikuisempi, vaikkakin välillä liian ärsyttävä ja holhoava tiettyjä ihmisiä kohtaan. En mä tiedä. En vaan yksinkertaisesti tiedä.



Miten tuo hyökkääväisyys asiaan liittyy? Saatat miettiä. Tänä päivänä, en enää pidä tunteita sisälläni, en ainakaan huonoja. Jos jokin asia - tai henkilö oikeastaan - ärsyttää, niin annan kyseisen henkilön tietää siitä heti. Useimmiten se toteutuu verbaalisena hyökkäyksenä, kovaäänisenä huutona tai vain viestillä. Oli tapa kumpi tahansa, niistä ei löydy porsaanreikiä. Jos joku yrittää esittää omia argumenttejaan asiaan, on varmaa etten kuuntele vastaväitteitä tai paskoja vittuiluja, vaan jatkan elämää ilman kyseistä henkilöä. Joskus kuitenkin, jos siis vihani kohteena on minulle todella tärkeä ihminen, valitan asiasta jollekin ystävälleni. Sellaiselle, johon voin luottaa.

En siis enää pidä ajatuksia sisälläni kaivertamassa mieltäni. Useimmissa tilanteissa tosin, saatan vain painaa asian villasella ja yrittää uohtaa, mutta jos ärsyke on jatkuva, se ei kauaa pysy vain minun mielessäni. Nytkin olen lyönyt jarrut pohjaan jo niin monen "ystäväni" kanssa, jotka kohtelivat minua kuin mitäkin paskakasaa. En ala kuuntelemaan sellaista.

Jotten vaikuttaisi tässä tekstissä miltään raivohullulta ämmältä, päästän teidät jatkamaan omia touhujanne. Lupaan yrittää aktivisoitua tämänkin paikan ohella..

Ehkä voisin työntää tänne yhden videoni aiheen tekstinä, tietokoneeni kun ei enää tykkää minusta ja valittaa täyttä muistia, vaikka olen vasta ylimääräiset paskat tästä poistanut.

Ensikertaan!

- iida

Aurinko, armas aurinko

Vihdoin ja viimein sain kaivaa vaatekaappini perukoilta kauan kaipaamani shortsit ja t-paidan, sillä kesä on palannut! Mittari näyttää auringossa yli kolmeakymmentä ja vettä kuluu. Oon viettänyt nää lämpimimmätkin päivät Plassin kioskilla, jossa olen siis töissä vielä parin viikon ajan. Kioskin sisällä on onneksi viileää pakastimen ja jääkaapin läsnäolon ansiosta, eli en joudu kohtaamaan asiakkaista hikisenä ja naama punaisen eriväreissä.

Vapaa-ajan olen lämpimimpinä päivinä viettänyt kylällä auringon polttaessa niskaani ja kasvojani, aurinkolasien puute ei tunnu enää niin kivalta. Onneksi päästessäni ajamaan mopolla kaikki tuntuu paljon mukavemmalta, ei ole enää niin kuuma, mutta ilmavirta ei saa mua kuitenkaan tärisemään.

POstailussa on ollut taukoa enimmäkseen töiden takia ja jokin aika sitten viettämäni Rovaniemen reissun vuoksi. Lähdin siis Rovaniemelle tätini kyydissä ja siellä hyppäsin heti ensimmäisen yön jälkeen isän kyytiin. Mentiin mökille yhdeksi yöksi juhannuksen kunniaksi ja sitten takaisin kaupunkiin. Kerkesin nähdä niin monia rovaniemeläisiä ystäviäni, myös entisiä luokkalaisiani, joista osan kerkesin tuntea vain vuoden ajan, mutta silti. Harmittaa vain, etten tajunnut ottaa kameraa mukaan. Puhelimessani kun ei ole etukameraa, mutta mitä muutakaan voi XCoverilta odottaa.

Tänään kuitenkin palaan takaisin pienehkön kuvapläjäyksen kanssa. Päätettiin Emilian kanssa painua Plassille valokuvaamaan ja sainkin sen reissun ansiosta itselleni uuden profiilikuvan. Kuvissa päässäni näkyy uusi snapbackini, jonka nappasin mukaani Glitteristä. Kallishan se oli, mutta rahalle ainakin tuli vastinetta. Pidän kyseistä lakkia oikeastaan koko ajan päässä. Päälläni oleva paita on myös Rovaniemeltä mukaan saatu, GinaTricotista vain kympin! Kukat eivät ehkä ole ihan mun tyylisiä, mutta teksti korvaa kaiken.

Enempää en jaarittele, vaan päästän teidät vähäiset lukijani vilkaisemaan seuraavat kuvat!

Postauksissa saattaa olla sitten ainakin nyt kesän aikana pidempi tauko, riippuen aivan ajasta ja inspiraatiosta.

Mutta nyt toivotan kaikille oikein ihanaa kesää ja kesäloman viimeisiä hetkiä! 

♥llä Iida

Päättärit 31/6/14

Kuten otsikko jo kertookin, päättärit tuli ja meni.

Ysiluokka ja samalla peruskoulu selvitetty, edessäpäin uusi koulu ja uudet haasteet. Omalla kohdallani tulevaisuus on seuraavan vuoden aikana numeroiden korottamista ja opiskelupaikan uudelleen miettimistä kymppiluokalla. Vaikka olenkin hehkuttanut media-alaa täälläkin useamman kerran, haluan kuitenkin vielä miettiä toisenkin vuoden tulevaisuuttani. Eihän sitä koskaan tiedä, vaikka suunnitelmat muuttuisivatkin keskiarvon nousun jälkeen.

Päättärit sujuivat kuten aina, vaikka tällä kertaa saimmekin todistuksemme jo salissa muun koulun edessä. Stipendiä ei minun kouraani tällä kertaa tyrkätty, mutta ei se haittaa - ysiluokan koulumenestykseni ei ollut stipendin arvoinenkaan. Ylpeä olen siitä, että keskiarvoni ei laskenut. Tai no, jos lasketaan vain ysiluokan aineet, KA olisi 7.1, mutta kaikenkaikkiaan todistuksen KA oli 7.6, eli 0.4 korkeampi kuin viimevuonna - jolloin numeroita tosin olikin vähemmän.

Paljon halailua, omalla kohdallani vähän kyyneleitä ja onnellinen fiilis, jota tosin varjosti suru mahtavan yläasteen jättämisestä. Vaikken kyseisessä koulussa ehtinytkään viettää kuin kaksi vuotta, monet oppilaat tulivat tutuiksi ja hyvinkin tärkeiksi. Toivon vain, että näen heitä vielä!

Aki oli pari kertaa minun ja Even 'taksina' - kuskasi meidät skeittiparkilta koululle opettajia uhmaten.

Lopuksi vielä haluan kiittää upeaa luokkaani, 9A :ta, jossa ehdin tosiaan viettää vain sen kaksi vuotta. Opin kuitenkin nopeasti pitämään luokastani ja olisin mielelläni viettänyt heidän kanssaan vielä kolmannenkin vuoden. En tiedä, kuinka moni entinen luokkalaiseni tätä postausta lukee, mutta ne jotka tänne sattuvatkin eksymään - Kiitos! Olette ihania, paras luokka, jossa olen koskaan ollut! ♥

♥llä Iida

ps. Kirjoitan myöhemmin viime maanantain grillausreissustamme, en ole vielä saanut päivän kuvasaldoa itselleni.

Kuvapläjäys ja kysymyspostaus

Täällä taas uuden kuvapläjäyksen kera. Tällä kertaa kuvia kertyi nuopparilta ja Shelliltä, osa edustavia ja osa ei-niin-edustavia. Noh, edelleen, kerranhan sitä vain eletään.

Päivä kului Ylivieskan suunnilla, kun lähdettiin sinne meidän luokan ja C-luokan kanssa. Matka sujui mainiosti, menomatkalla ainakin. Juttelin Villen kanssa koko ajan mukavia ja puhuihan siihen väliin Toni, Jesse ja Anniinakin. Enimmäkseen kuitenkin väiteltiin Villen kanssa vähän kaikesta, mutta sillain ihan leikkimielisesti. Ylivieskassa tutustuttiin K-Rautaan ja Intersportiin, sitten jillattiin Kärkkäisellä pari tuntia ennen paluumatkaa. Paluumatkalla sain loppujen lopuksi huonon olon, kiitos syömättömyyden ja kasan karkkia ja limsaa. Olo parani kuitenkin kun pääsin bussista ulos ja sitten meninkin HalpaHallin taakse puoleksitoista tunniksi istumaan. Juttua riitti edelleen ja sitten palailin kotiin. Nukuin sen kakstuntia, vahdin pikkuveljeä ja lähdin nuopparille. Loput tiedättekin.

Asiasta anaaliin, mun mielessä olisi taas uusi kysymyspostaus. Vaikka viimeisimmästä on vain hetki aikaa, niin haluan kuitenkin toteuttaa sen tällä kertaa videonmuodossa. Nyt kun mulla on kamerakin käytössä, vaikka saatankin käyttää mieluummin webbiä.

Kysymyksiä saa laittaa niin paljon kuin haluaa, mistä haluaa, vastaan mahdollisimman moneen. Henkilökohtaisimmat kysymykset jätän kuitenkin välistä - ei kaikki kuulu tännekään.

♥llä Iida

Ysien gaala

Ysien gaala tuli ja meni. Päivän saldona tällä kertaa kipeät jalat siitä kaikesta tanssimisesta ja hymy korvissa asti. Tämä päivä on varmasti yksi niistä, jotka tulen muistamaan aina. Oli ihana viettää aikaa kaikkien kanssa, tanssimisen ja ruokailun merkeissä. En säästynyt kertaakaan hymyilemiseltä ja pieniltä sekä isoilta naurunpuuskilta, sen verram hyvällä tuulella koko päivän olen ollut.

Päiväänhän kuului siis juhla, joka alkoi noin puoli yhdeltätoista. Mentiin luokittain saliin katsomaan esitystä, jonka kasit olivat järjestäneet meille. Palkinnotkin jaettiin ja meidän luokan luottamusoppilaat, eli minä ja Eve, sijoituttiin toiseksi hetkautus/heikautus/mikälie kisassa, jossa lantiolle sidottiin sukkahousut, joissa oli tennispallo ja käsiä käyttämättä sillä tennispallolla piti kuljettaa tulitikkurasia paikasta A paikkaan B.

Myöhemmin päivällä, siinä puoli yhden aikaan, siirryttiin ruokalaan, jossa sitten vietettiin noin puolitoista tuntia musiikkia kuunnellessa ja ruokaa syödessä. Mukavaahan siellä oli, mahtavat puheenaiheet ja paljon naurua.

Loppujen lopuksi siirryttiin sitten pois ruokalasta ja päästiin omille teillemme. Itse lähdin suoraan HalpaHallin taakse kamera kourassa etsimään Emiliaa, joka lupautui kuvaajaksi joksikin aikaa. Hyväksi käytin tarjouksen ja revin mahdollisimman monet ihmiset kanssani kuviin. Tekstin yläpuolella kanssani kuvassa on Lotte, joka on siis kasiluokalla eikä osallistunut siis gaalaan.

Vaikeinta suunnitelmassani oli poikien kuvattavaksi saaminen. Teemu on normaalisti sitä luokkaa, ettei hän mielellään kuvissa ole, mutta tällä kertaa minun tarvitsi kysyä vain kerran. Vaikka jalassani olikin kahdentoista sentin tappokorot, tunsin oloni harvinaisen lyhyeksi.

Alempana on sitten kuvassa Ville ja Teemu. Komeita poikia molemmat, puvut vain korostaa sitä.

Tämä on vain tälläinen oudohko tilanne kuva, jonka halusin lisätä tänne. Kuvassa siis työnnän Villen pois kameran edestä. Jotenkin harvinaista, että Ville haluaa noin mielellään olla kuvattavana, eh.

Kuvassa siis Elli. Huomasin aamulla ennen gaalan alkua, että meidän mekkomme ovat samanlaiset, mutta vain eriväriset. Ja vielä eripaikoista ostetut. Jotenkin outoahan se oli, mutta ei se ketään haitannutkaan. Muutenkin olimme melko samanlaisia sinä päivänä - molemmilla mustat hiukset, pinkki venytys vasemmassa korvassa, mustat tennarit ja vielä ne mekot. Hih, tuli jotenkin joukkoon kuuluva fiilis.

Näillä kuvilla ei ole mitään ideaa. Halusin nyt vain näyttää kuvien muodossa, kuinka hyvällä tuulella tosissaan olin, normaalisti en antaisi kenenkään ottaa minusta tyhmiä kuvia, en edes omalla kamerallani. Noh, kerta se on ensimmäinenkin ja nämä jopa lisäsin tänne. Kai sitä nyt saa edes kerran vähän hullutella.

Näihin kuviin en joutunut suostuttelemaan ketään sen kummemmin. Tai no, hiukan enemmän Villeä ja Teemua kuin Jokkea ja Lottea. No kuitenkin, tässä näkee kuinka laaja ystävävalikoimani on. Suurimmaksi osaksi se koostuu kyllä pojista, mutta tytöistä minulla on useammat tärkeitä.

Tällä kuvalla on vain yksi tarkoitus - näette mulle tärkeimmät ihmiset Kalajoelta. Ainakin tytöistä. Nää neidit on mulle niin tärkeitä, että musta tuntuu et halkean. Mä luotan niihin sataprosenttisesti, ne on ollu mun tukena kaikessa ja nyt ne seisoo mun vieressä gaalassa nätisti pukeutuneena ja saa mutkin näyttämään kauniilta niiden vieressä. En tiedä missä mä tällä hetkellä olisin, jos en olisi sillon yks päivä kysynyt, että voinko mennä heidän kanssa syömään. Olisin ihan hukassa.

Sivuinfona, että en tosiaan seurustele Villen kanssa, se on mulle kuin veli. Ja ei, Ville ei ole friendzoned, mä en vaan pysty ajattelemaan siitä sillä tavalla. En ainakaan enää, en nyt kun tunnen sen niin hyvin ja oon tottunut ajattelemaan sitä mulle parhaana kaverina. Ville on pojista mulle 100% tärkein henkilö, eikä mikään ikinä tule muuttaan sitä. Toivon vain suuresti, että tulen näkeen Villeä vielä ysiluokan jälkeen, ettei tää meidän ystävyys vain katkea siihen.

Loppuun vielä toivottelen mahtavaa tulevaa kesälomaa kaikille, joilla se ei ole vielä alkanut ja hyviä lomahetkiä niille, jotka kesälomaa jo viettelevät! 

♥llä Iida