Ennen sitä voisin kertoilla vähän joulukuustani. Eli joulukuu alkoi sillä, että nautin lumettomuudesta ! Niin karulta kuin se kuulostaakin, niin vihaan lunta. Enimmäkseen sen takia, että on todella inhottavaa kävellä kengät ja sukat märkinä ympäri kylää. Toki ne kengät ovat kastuneet muutenkin tän loskan takia, mutta kuitenkin. Vihaan lumen kylmyyttä, vaikka se onkin ihan nättiä katseltavaa. Onhan siellä lumessa mutava aina välillä temmeltää ja tehdä lumienkeleitä, mutta jälkeenpäin se pelleily kaduttaa, kun joutuu kuluttamaan rahat kurkkupastilleihin vilustumisen vuoksi.
kuvat we♥it
Tämän vuoden välitodistus oli muita hiukan huonompi, sillä keskiarvo laski taas, tällä kertaa 7.5 :stä 7.2 :een. Muutama numero toki nousi, kuten liikunta seiskasta kasiin ja - ihme ja kumma - uskonto kuutosesta kasiin ! Uskonnon numero yllätti, sillä en mielestäni ole ollut mitenkään erityisemmän aktiivinen ja kokeistakin olen saanut kasin sekä kutosen.
Toki meillä oli myös teatteri-ilmaisu ryhmäni kanssa joulujuhlassa esitys, tällä kertaa Seitsemän veljestä aiheinen. Veljeksiä tosin oli vain kuusi, sillä yksi heistä oli sairaana, eikä luultavasti olisi voinut sanoa vuorosanojaan yskimättä koko aikaa.
Kuten lähes joka joulu, tulin myös tänä vuonna isäni luo Espooseen (aiemmin menin hänen kanssaan Rovaniemelle viettämään joulua), eli kirjoittelen nyt tätäkin postausta Etelä-Suomessa. Mukavaahan täällä tietenkin on, vaikka mielellään olisin Lapissa muiden sukulaisteni luona. Tässä innolla odottelen pukin saapumista ja sitä ihanaa tunnetta, kun saa lahjoja ja saa ottaa selvää, mitä tänä vuonna saakaan.
Mutta en jaarittele tämän enempää, siirrytään postauksen todellisen aiheen puoleen !
siinä jo joitain kavereita :)
Ensimmäisenä tietenkin... Kaisa-Maria
Eli tutustuin tähän tyttöön silloin vuonna 2012 lentopalloharjoituksissa. En aluksi kylläkään kiinnittänyt häneen huomiota, sillä mulla oli kaksi muuta kaveria siellä. Mutta sitten kun nää kaksi siirtyi toiseen joukkueeseen, aloin viettään aikaa muidenkin kanssa, kuten Kaisan. Vasta keväällä / kesällä (PowerCup) tutustuin tähän tyttöön paremmin. Alettiin viettämään aikaa enemmän kahestaan, mutta lähennyttiin kunnolla vasta mun synttäripäivänä, kun Kaisa-Maria tuli meille yöksi. Nukuttiin mejän takapihalla teltassa ! Siitä lähtien ollaan oltu tosi hyviä ystäviä, ja ollaan tosiaan edelleenkin, vaikka asutaankin eri kaupungeissa. Nähdään hirveen harvoin, mutta aina mahdollisuuksien mukaan !
Kaisa-Maria on tosiaan mulle niinku se pikkusisko, jota en oo koskaan saanu. (Pelkkä kielikuva, mullahan on iha biologinenki pikkusisko, heh) Mä pystyn kertoon Kaisalle kaiken, niin uodolta kuin se kuulostaakin. Jos tää on ees mahollista, niin Kaisa taitaa tuntee mut paremmin kuin mä tunnen itseni. Ja sama toisinpäin. Oon aina hirveen huolissaan siitä. En tiedä mistä se johtuu - ehkä siitä etten nää sitä nykyisin päivittäin, niin oon läes automaattisesti tosi huolissaan. Me kans käyttäydytään yhdessä jotenkin oudosti. Vajotetaan ihan hirmuisen paljon, eikä meiltä tunnu koskaan loppuvan juttu kesken. Oon saanu Kaisa-Marian ehkä hiukan liikaa sinne kaidan polun väärälle puolelle, mutta se yhdistää meitä entisestään.
Me ollaan tosiaan hirmu samanlaisia, tykätään samoista asioista ja ymmärretään toisiamme. Kerrotaan näin esimerkiksi toisillemme mieshuolet, jos niitä siis on ja valitetaan muista ihmisistä. Vaikkei tunnettaiskaan sitä henkilöä, josta toinen puhuu, niin saatetaan kuulemamme perusteella haukkua se pystyyn.
Kaisa-Maria on siis lyhyesti sanottuna mun parhain kaveri, en vois enää ees kuvitella, minkälainen mä nykyisin olisin, jos en olis tutustunu Kaisaan.
Eveliina
Ku muutin Kalajoelle ja alotin uuden koulun, Eve oli mun ensimmäisiä kavereita. Ennen sitä olin puhunu vain Jerelle, mutta yhellä kemian tunnilla sitten Eve ekaa kertaa puhu mulle. Sen jälkeen pääsinkin (ekaa kertaa) koulun ruokailuun Even ja Anniinan kanssa. Aluks musta tuntu, ettei meistä vois tulla kovinkaan hyviä ystäviä, koska en sillon vaan tiennyt Evestä paljon mitään. Meni jonku aikaa - edelleen liikuin koulussa joko yksin tai Even ja Anniinan kanssa -, kunnes yhellä historian tunnilla huomasin, kuinka samanlainen huumorintaju meillä on ! Toki sillon meidän huumori oli vähän mitä oli, mutta siitä se kaikki sitten lähti !
Ei olla Even kanssa oikeestaan koulun ulkopuolella vietetty paljoa aikaa, mutta koulussa sitten senkin edestä. Just tän tytön kanssa mä enimmäkseen liikun, ja just tän tytön kaa kaikki 'paha' tapahtuu - Even aknssa me aina karataan kylälle, myöhästytään tunneilta ja skipataan liikuntatunnit :D
Mut Evestä on tullu mulle tosi tärkee näinkin lyhyessä ajassa, myös niinku sisko, se on kans sellanen jolle pystyn kertoon kaiken! Mulla olis hurjan tylsä elämä, varsinkin koulussa, jos tää tytsy ei olis mun kaveri.
Ville
Ensimmäinen kerta kun kuulin mitään tästä jätkästä, oli se, kun Ville oli jostain kumman syystä haukkunut mua mulkuksi äsken mainitulle Evelle. Me ei tunnettu ollenkaa, ei oltu koskaan ees puhuttu. Me oltiin samassa kuvisryhmässä sekä valokuvausryhmässä siihen aikaan, mutten sillonkaan kauheesti sille puhunut. Kannoin pari viikkoa kaunaa siitä, mitä se oli sanonu, koska en tykkää tuollasesta, että haukutaan vaikkei tunneta. Yhdellä valokuvaustunnilla sitten ajauduin jotenkin Villen kanssa kuitenkin samaan ryhmään, ja sain mahdollisuuden kysyä, miksi Ville oli näin tehnyt. Vastaus oli Halusin vain vittuilla Evelle, en mä sitä tarkottanu. Nuo sanat tuli sen verran nopeasti ja puolustelevalla äänensävyllä, että oli pakko uskoa.
Sen jälkeen me alettiinkin puhumaan paljon enemmän. Enimmäkseen Tuulian kautta me tunnettiin alunperin, mutta loppujen lopuksi meistä sitten tuli tosi läheisiä.
Ville on oikeastaan ainoa jätkä, johon mä luotan näinkin paljon. Kerron sille kaiken, pystyn avautumaan ja kans Ville uskaltaa kertoa mulla omat huolensa. Ville on tosiaan mulle niinku veli, sen verran läheinen ja rakas se on ! Välillä meillä tietenkin on sellasia ihme riitoja muita välirikkoja, mutta niidenkin yli on päästy.
En oo koskaan törmänny Villeä ihanempaan jätkään, en ois koskaan ees voinu aavistaa, kuinka läheinen siitä mulle tulee. En vaihtais meidän ystävyyttä mihinkään.
Anniina
Anniinaan mä tutustuin samaan aikaan ku Eveenkin, sillä ne liikku sillon tosi paljon samassa porukassa. En sillon aatellut, että Ankustaki vois tulla mulle niinku sisko ! Aluksi tietty meidän välit oli hiukan viileämmät, koska ei tunnettu niin hyvin. Nykyisin mä kuitenkin pystyn jakamaan Anniinalle mun huolet ja tietenkin kuuntelemaan, jos Ankulla on joku hätänä. En muista yhtään hetkeä, jolloin meillä olis ollu tylsää ! Eikä olla mun tietääkseni riideltykään koskaan, jos ei niitä pieniä kinasteluja lasketa mukaan.
Anniina on kans sellanen, jonka kanssa mä karkailin joskus useamminkin kylälle - jep, koulussa on tylsää - ja aina välillä myöhästelin tunneilta.
Kuten äsken sanoinkin, Ankku on mulle niinku sisko. Se on mulle hurjan tärkeä ja muutenkin rakas. Aina vähän väliä saan naureskella sen tyhmyydelle ja toki niille pienille lipsautuksille, joita se huomaamattaan päästää. Anniina on just sellanen kaveri mulle, josta en haluais ikinä luopua.
Tuulia
En muista tarkalleen, miten tutustuin Tuuliaan. Luultavasti se oli Even kautta, tai sitten liikunta- / kuvistunneilta. No kuitenkin, meidän kaveruuden alku oli vähän mitä oli, en tienny Tuuliasta paljon mitään, se oli aluksi vaan sellanen tyyppi, jonka kanssa aina välillä puhuin ja liikuin välitunneilla. Loppujen lopuksi siitä on kuitenkin tullut mulle järkyttävän tärkeä ihminen ! Meillä on tosi paljon erilaisia muistoja, huonoja sekä hyviä, mutta enemmän niitä järkimmäisiä. Vaikka äsken sanoinkin, että meidän alku oli vähän sellasta outoa, niin alusta lähtien me ollaan tultu tosi hyvin juttuun. Onhan meillä ollu jonkinlaisia riitojakin, muttei onneksi mitään pitkäkestoisia tai muuten vakavia.
Tuulia on kans sellanen ihminen, jolle voin kertoa oikeastaan kaiken. Välillä musta tuntuu tietty siltä, etten haluu vaivata sitä mun asioilla, niin jotkin syvällisimmät asiat jää Tuulialtakin pimentoon.
Mulla on Tuulian kanssa ihan omanlainen huumori. Me saatetaan viihdyttää toisiamme vain ilmeilemällä tai ääntelemällä, tai sitten vaihtoehtoisesti puhumalla täyttä siansaksaa. Yhden meidän 'sisäpiirivitsin' mä voin paljastaa. Silloin kun meitä äryttää joku jätkä, niin sanotaan joko Sillä taitaa olla jotku sitruunat perseessä, ku tolleen käyttäytyy. (käydään läpi aina kaikki mahdolliset hedelmät ja vihannekset, joita joku on tunkenu perseeseensä. Tai sitten toinen on Oikeesti, kaikilla ihmisolennoilla, joilla on se ylimääränen ulkoke haarojen välissä, on jotku ympärivuotiset menkat !
Vähän tuon suuntasta meillä on aina. kun raivotaan toisillemme jostain miespuolisesta ihmisestä.
Tiivistettynä: Tuulia on siis mulle ihan hirveen tärkeä ihminen, en haluis menettää sitä koskaan ja tosiaan toivon, että me pysytään yhteydessä yläasteenkin jälkeen.
Milja
Miljaan tutustuin aluksi Anniinan kautta. Tai no, en silleen tutustunu, mutta Ankulta kuulin Miljasta aina paljon juttua. Olihan siitä mun kasiuokan syksyllä se ihme episodi Miljalla ja Anniinalla, jonka vuoksi mä Miljaan ensimmäisen kerran kiinnitinkin huomiota. Ekan kerran me puhuttiin Miljan kanssa Facebookissa, kun se luuli, että yritän Miljan senaikaista poikaystävää. Saatiin asiat kyllä selvitettyä ja siitä pariviikkoa eteenpäin, vietettiin ekaa kertaa aikaa koulun ulkopuolella. Se ilta toki meni vähän miten meni, mutta ihan hyviäkin muistoja siltä ajalta löytyy.
Nykyisin mä oon Miljan kanssa paljon paremmissa väleissä, seki on mulle tosi hyvä ystävä. Tietty mulla menee aina välillä siihen hermo, varsinkin jos Milja alkaa aukomaan ihan syyttä päätään, mutta onneksi ollaan sovittu ne kaikki riidat. Normaalisti se menee niin, että Milja pyytää anteeksi, koska en mä niinkään sille oo mistään suuttunut. Tai no suutun vasta sitten, kun se alkaa aukomaan sitä päätään.
Edelleen, kaikesta huolimatta, ollaan hyvissä väleissä ja suunnitellaan aina vähän välii jotain. Ei ne suunnitelmat aina toteudu, mutta ainahan sitä saa yrittää, eikö niin ?
En haluis menettää Miljaakaan, en varsinkaan minkään tyhmän riidan takia - vaikka se onkin välillä aina kettumainen, niin on se mulle kuitenkin tosi tärkeä.
Nora
Ekan kerran kuulin Noran nimen viime talvena, kun mun kahden kaverin välillä oli vähän draamaa. En sillon niinkään tuntenut Noraa ollenkaan, enkä sillon ois arvannut, kuinka hyvä tyyppi se oikeasti on. Jos totta puhutaan, niin en aluksi niinkään piitannut koko neidistä. Nyt kuitenkin syksyllä oon tutustunut siihen paljon paremmin ja Norasta on tullu mulle tosi läheinen !
Meillä on varmaankin hiukan tylsä elämä, sillä hengataan lähes aina Kalajoen Teboililla. Joko kahdestaan tai Tonin yms kanssa. Ei siinä, kyllä siellä keksii tekemistä.
Nora on yks sellasista tavallaan yllätys kavereista, sillä en tosiaan olis koskaan arvannut, kuinka hyviä kavereita meistä voi tulla. Noran kanssa löytyy aina juttua jostain asiasta ja/tai henkilöstä. Kuulisittepa kuinka sillä riittää juttua, kun itse ensin vaikka haukun jonkun henkilön maanrakoon.
Vaikkei ollakaan tunnettu kunnolla kovinkaan pitkään, niin tyyän, että tää ystävyys ei tuosta noin vaan katkee - ollaan molemmat kuitenkin sen verran järkeviä, ettei suututa pienistä asioista.
* * *
Eli siinä olisi siis pientä juttua muutamasta mun kaverista. Olisin tietty voinut kertoa useammastakin, mutta ette te varmaan olisi kovinkaan pitkää postausta edes jaksaneet lukea.
En lupaa seuraavan postauksen ajankohtaa, kaikki riippuu joululoman aikataulusta ja muutenkin inspiksestäni. Videopostauksia mulle on suunnitteilla, mutta haluaisin tehdä sen sitten, kun saan taas tuon kameran käyttöön, tai joltain sellaista lainaan.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta ! ♥
- iida
http://abeautifuuuuullove-tuulia.blogspot.fi/?m=0
VastaaPoistaHih;) ja ihanasti olit kirjottanu <3 :*